”voisitko siivoo tänään, kun sulla vapaapäivä. Ei oo pakko jos et jaksa” Sanoin lievittääkseni pyyntöäni. Hävetti pyytää mut ahdisti ajatus likaisesta kodista joka odottais mua siivoomaan ittensä kun tuun koulusta. Viikonloppuna broidi tulis hoitamaan koiria ja pakko olis saada koti siistiksi tänään, huomenna mulla on kuitenkin 11tuntinen päivä, koulua ja duunia, niin en millään ehtis. Tääkin ilta olis täyteen buukattu koulujuttuja mitä tekisin jos vaan jaksaisin. Koulun jälkeen väsyttää niin paljon etten vaan jaksais alkaa siivoamaan.

 Olin menossa työhaastatteluun. Puhelun päätteeksi mua sattui ajatus että vaikka toivotin hyvää salitreeniä ei mulle toivotettu onnea haastatteluun.  Kyllä se varmasti olis halunnut toivottaa onnea, ajattelin ja pohdin asian vaan unohtuneen.

Koulupäivä päätty, pitäis mennä kotiin. Pitäisköhän mun soittaa sille ja sanoo et pääsin etuajassa? Olisko se vähän tyhmää, kai mä nyt saan mennä kotiin silloin kun pääsen. En soita, ajattelin. Jotenkin mua hermostutti mennä kotiin, sillä on vapaapäivä, onko se tänään hyvällä päällä? Onkohan se vihainen?

Menin kotiin, siellä se odotti ihan iloisena ja hyväntuulisen oloisena, tuli antamaan pusunkin. Mä otin sen vähän arastellen vastaan mutta mieli parani, tänään on hyvä päivä. Katsahdin väsyneenä ympärilleni, kämppä oli sotkuinen, sänkykin petaamatta.

”et sitten oo siivonnut” aloitin marinani. ”sähän sanoit et siivoo jos ehdit!” se karjas, ”vittu niiku näkyy en oo ehtinyt, vitun valittava ämmä saatana”

”No okei, voitko auttaa mua sitten siivoomaan tän läävän” sanoin, ja jatkoin ” No voin mä täällä yksinkin siivota, mikäs tässä koulupäivän päätteeks”

”No vittu siivoa, ei kiinnosta, vitun idiootti pelle, mä meen vittu koneelle!” se vaan vastas, sitten mä väsyneenä ja vihaisena pistin yleisvirtakytkimestä virrat koko asunnosta pois. Siitä se taas lähti, se tuli vihaisena, heitti mua sohvatyynyllä, huus ja raivos, haukku miten ikinä keksi.  Ja mä itkin. En antanut sen laittaa virtoja päälle vaan asetuin sähkökaapin eteen ja pidin ovea kiinni, se repi ja töni mua aika raivokkasti, lopulta osu kyynerpäällä  rintalastaan aika ikävästi.

Mua sattui, niinkun sattuu aina riideltäessä niin fyysisesti kuin henkisesti. Lyyhistyin lattialle itkemään, se heitteli mua vielä jollain mun vaatteilla ja jatko haukkumista..

Ainut lika mikä täällä asunnossa on, olet sinä. Kuulitko? Vitun kuuro paska. Idiootti, mielisairas kusipää. Kukaan mies ei huoli sua. Vituttaa olla sun kanssas, vituttaa kattoo sun naamaa. Haluun sut pois mun elämästä. Tollanen pillittävä akka. Vitun ämmä.

Ja mä mietin että olenko mä se mielisairas vai onko mielisairas joku muu. Joku vika mussakin täytyy olla kun toistamiseen löydän rinnalleni tollasen sekopään. Mun pitää päästä pois. Päästä karkuun täältä. Tahdon vain pois. Minne mä voisin mennä? Ei mulla oo paikkaa minne mennä. Pakko mun on vaan täällä olla ja yrittää kestää. Vittu mä vihaan sua saatanan idiootti, kuulitko mä vihaan sua! Kuului taas mun korviini.. Ei pakko mun on päästä pois jotenkin, ai hemmetti ku rintalastaan sattuu, hengittäminen sattuu.. kyl tää menee ohi.. kestää vaan hetken. Jos istun näin nii helpottaa.

Ensimmäinen kirjoitukseni uuteen blogiini syntyy kello 01.33 keskiviikon ja torstain vastaisena yönä, yhden kaljan innoittamana.

Miksi lähdin laatimaan omaa blogiani keskellä yötä?

Tämä kysymys, on hyvä kysymys. Ainakin itseni mielestä,nimittäin sitten joskus kun tulevaisuudessa erehdyn lukemaan omaa blogiani ja siihen ensimmäiseksi lisäämääni kirjoitusta, ihmettelen varmaan kirjoitukseni ajankohtaa. Vastaan siis kysymykseeni: Ensimmäinen syy on HIIHTOLOMA. Olen opiskelija ja valitettavasti kärsin hiihtolomasta. Kärsimisellä tarkoitan todellakin käsimistä, on äärettömän raivostuttavaa istua koko hiihtoloma yksin kotona kun avopuoliso ja ystävät ovat töissä. Raivostumista lisää myös se että mielelläni olisin itsekkin töissä takomassa rahaa tähän talouteen mutta työpaikallani ei juuri nyt ollut antaa minulle vuoroja. Äärettömän raivostuttavaa tästä tekee sen että alunperin minulla piti olla vuorot töissä, jotka juuri hiihtoloman alkaessa peruttiin, joten en ole voinut edes ajoissa tehdä suunnitelmia tälle viikon lomalle, joten nyt on vaan sitten istuttava himassa ja keksittävä jotain kehittävää tekemistä että nämä päivät kuluisivat ohi, ja pääsisin jälleen kouluun. Säälittävää, eikö?;)

Ja on minulla toinenkin syy: AVOPUOLISO. Tuo niin hillittömän ärsyttävä ketale, mutta silti niin rakas ja maailman kallein aarre. Tällä hetkellä kuitenkin tunteeni leimuavat enemmän niissä ensimmäisiksi mainitsemissani ominaisuuksissa. Joskus tekisi mieli vaan huutaa. ÄRGH.

Nyt kaljan juoneena ja hyvin väsyneenä alan olla jo varma siitä että olen testihenkilö jossain todella kieroutuneessa kokeessa, avopuolisoni onkin oikeasti vain näyttelijä jonka tehtävä on saada minut hulluuden ja raivonpartaalle. Jos näin on, luulisin että testi alkaa olla lopuillaan.

Näin se lähti ensimmäinen kirjoitukseni sitten bittiavaruuteen. Tuonne jonnekkin tuntemattomaan se tallentuu, että joku voisi tämän ehkä joskus löytää ja lukea tuumiakseen, että tuon kirjoittajan täytyy olla todella häiriintynyt henkilö, varsinainen negatiivisuuden ja raivon ilmentymä. Valitettavasti se on totta. Ainakin tällä hetkellä.

ps. oon mä joskus ihan iloinenkin ;)